perjantai 17. joulukuuta 2010

Millainen on tulevaisuuden lukio?

Lukiot verkostoituvat entistä enemmän keskenään ja yhteistyö tulee lisääntymään eri oppilaitosten välillä. Koulujärjestelmä käyttää monia medioita hyväkseen, se on oppimista myös varsinaisen koulujärjestelmän ulkopuolella. Luokkaopetuksen lisäksi ja sen rinnalla käytetään sähköisiä oppimisjärjestelmiä, joita kehitetään edelleen ja yhteen sovitetaan keskenään.

Opetusta järjestetään nykyisin tarkasti eri oppiaineisiin jakautuneen tuntijaon pohjalta, jonka valtioneuvosto on tiukasti kymmeneksi vuodeksi kiinnittänyt.  Lähitulevaisuudessa tuntijako on muuttumassa entistä valinnaisemmaksi. Tämä käy ilmi myös äskettäin valmistuneesta lukiokoulutuksen kehittämistä pohtineen työryhmän raportista.  Valintoihin liittyy myös vastuu, välttämättä kaikilta eivät valinnat kuitenkaan onnistu ainakaan yksikseen. Valinnaisuus korostaa siis opiskelijoiden vastuuta opinnoistaan ja lisää myös opinto-ohjauksen tarvetta. Opinto-ohjaajien työllisyystilanne vaikuttaa siis hyvältä. Toivottavasti siihen saadaan lisää myös resursseja.

Tulevaisuuden lukiossa tiedon siirtämisen ja  tietopainotteisuuden tilalle tulevat tiedon ja osaamisen käyttötaidot. Opiskelijan tulee osata hakea tietoa tietoverkoista ja perinteisistäkin lähteistä. Hänen tulee osata suhtautua hakemaansa informaation kriittisesti, sillä vain osa saapuvasta tietovirrasta on todellista ja hyödyllistä tietoa. Kun uutta tietoa tulee koko ajan, yhä keskeisemmäksi nousee kyky valikoida, jäsentää ja arvioida tietoa kriittisesti. Opettaja muuttuu entistä enemmän tiedon jakajasta oppimisen ohjaajaksi. Tässäkin kysymyksessä ollaan jo menty yleisesti eteenpäin viimeisten vuosien aikana.

Jatkossa varmaankin koulutuksen vuorovaikutus yhteiskunnan muutosten kanssa on entistä tiiviimpää. Tutut yhteiskunnan selkeät rakenteet ja toiminnot muuttuvat monimuotoisiksi. Matemaattisesti sanottuna: Suoraviivainen lineaarinen kehitys muuttuu kompleksiseksi. Tässä yhteisössä monipuoliset tiedonhankintataidot palvelevat yksilöä työelämässä ja muualla yhteiskunnassa. Toisaalta tiedon suunta menee toisinkin päin. Koululla ei ole enää opettamisen monopolia. Hiljaista tietoa  ja informaalia tietoa on saatavilla kaikkialla yhteisössä. Lisäksi monimediaisessa yhteisössä informaatiota on tulvaksi asti, siitä pitää kuitenkin osata valita se oikea ja totuudellinen tieto. Tähän tarvitaan lukiota ja sen opettajia ohjaamaan opiskelijoita kohti todellista tietoa.

Suomeen tulee jatkuvasti uusia kansallisuuksia ja sitä myöten lukiostakin tulee monikulttuurinen oppilaitos. Kuopion aikuislukiossakin on noin 60 aktiivista opiskelijaa, joilla suomi ei ole äidinkieli. Näitä tulijoita on palveltava muutenkin kuin järjestämällä suomi toisena kielenä –kursseja. Globaalissa yhteiskunnassa ei tule kuitenkaan unohtaa kotiseutuamme ja juuriamme, paikallisesti tulee jättää tilaa kiinnostavien opiskelusisältöjen valitsemiseen.
MK