Aikuislukion kahden ensimmäisen jakson aikana on ehditty aloittaa jo kolme suomi toisena kielenä
-oppiaineen kurssia. Opiskelijoiden taustat ovat hyvin erilaisia: osa on jo
työelämässä, osa opiskelee ammattiopistossa tai päivälukiossa ja osa on
aikuislukion aine- tai tutkinto-opiskelijoita. Opiskelijoiden tarinat siitä,
miten he ovat päätyneet Suomeen ja miksi, ovat myös hyvin erilaisia. Yhteistä
kaikille opiskelijoille on kuitenkin se, että heille suomi on toinen kieli,
jonka keskellä he vieraskielisinä elävät ja joka heidän siksi tulisi opetella
mahdollisimman hyvin.
Opettajana saatan kuulla tunnin aikana useita muitakin
kieliä kuin suomea, kun opiskelijat selvittävät kielioppiasioita tai tekstien
sisältöjä toisilleen omalla äidinkielellään. Kaikki opiskelijat ovat hyvin
motivoituneita opiskelemaan suomen kieltä ja oppimaan sen mahdollisimman hyvin,
joten heidän opettamisensa on erittäin palkitsevaa mutta samalla myös
haastavaa. Saan vastata moniin kysymyksiin, ja harvoin äidinkielenopettaja
pääsee pohtimaan oman kielensä yksityiskohtia niin tarkasti kuin suomi toisena
kielenä -tunneilla.
Tunnelma suomen tunneilla on keskusteleva ja välitön, mikä
johtuu varmasti sekä opiskelijoiden halusta oppia että kulttuurisista eroista.
Olen joskus kuullut, että suomalainen tarvitsee kysymyksen jälkeen noin 10
sekuntia harkinta-aikaa, vaikka hänellä olisi vakaa aikomus vastata kysymykseen, mutta joissakin
toisissa kulttuureissa tämä aika on paljon lyhempi, jopa olemattoman lyhyt. Usein S2-tunneilla kuulenkin kysymyksen
kysyttyäni useita samanaikaisia, spontaaneja vastauksia, mitä ei tapahdu lähes koskaan
äidinkielen tunneilla.Vaihteluhan tunnetusti virkistää, joten itse olen päässyt virkistäytymään koko syksyn ajan vaihdellessani oppiainetta äidinkielestä S2:een ja takaisin.
- Satu Haataja-Kauppinen
